Nettisivuillani vieraileva ei voi välttyä huomaamasta, että lapset ovat minulle kantava teema. Oma arki pyörii muksujen ympärillä ja tapaan paljon samassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä. Välillä sitä uppoaa syvälle omaan kuplaan, eikä huomaa, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu.

Sain viime viikolla kuulla, että Kouvolassa vietetään 12.5. lauantaina kolmea eri tapahtumaa: Kouvola-päivää, Lasten lauantaita sekä Lapsettomien päivää. Kaksi ensimmäistä on minulle entuudestaan tuttuja, mutta Lapsettomien lauantaista en ollut aiemmin kuullut. Sain taustatietoja tapahtumasta, sitä järjestävästä Simpukka ry:stä ja kirjoitin aiheesta myös mielipidekirjoituksen Kouvolan Sanomiin.

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on järjestänyt Lapsettomien lauantaita äitienpäivän alla vuodesta 1994 lähtien. Päivän tarkoituksena on huomioida erityisesti tahattomasti lapsettomat, joille äitien- ja isänpäivät voivat olla vuoden raskaimpia päiviä. Tuen lisäksi tavoitteena on jakaa tietoa sekä lapsettomuuden kanssa kamppaileville että laajemmin.

Yksi viidestä

Lapsettomuus on yllättävän yleistä ja sen on arvioitu koskettavan meistä joka viidettä. Tutkimukset osoittavat lapsettomuuden kasvaneen tasaisesti viimeisen 20 vuoden ajan ja nykyään 40-vuotiaista suomalaisnaisista joka viides, miehistä joka kolmas, on lapseton. Osa on lapsettomia omasta halustaan, jonka lisäksi on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia. Moni haluaisi kipeästi tulla äidiksi tai isäksi.

Tiedän omasta lähipiiristäni useita, jotka ovat kamppailleet, tai kamppailevat parhaillaan, asian kanssa. On vuosia kestänyttä yrittämistä, hedelmöityshoitoja, luovutettuja sukusoluja ja pitkiä prosesseja. On huolta, epävarmuutta, toivoa, pettymystä ja surua.

Lähipiirissäni useimpien kohdalla perheeseen on syntynyt lapsi, tai lapsia. Ulkopuolisen silmään tilanne voi näyttää hyvinkin yksinkertaiselta: nyt ne hankkivat lapsen, kun elämäntilanne on otollinen. Taustalla voi kuitenkin olla pitkä tie. Aiheena lapsettomuus on niin henkilökohtainen, ettei siitä ole välttämättä kertonut edes läheisilleen.

Minä en ehtinyt kokea lapsettomuutta, enkä sano tietäväni miltä se tuntuu. Kerron kuitenkin, että meilläkin ehdittiin keskustella siitä, joko ollaan lääkäriin yhteydessä, kun vauvaa ei ala kuulumaan. Jonkun vuoden ajan yritimme, ennen kuin raskauduin ja tuohonkin aikaan mahtui monta epävarmuuden ja toiveen hetkeä. Kun ylipäänsä lapsista on keskustellut kavereiden kanssa, on myös lasten saaminen noussut puheeksi. Yllättävän moni on kipuillut asian kanssa, enkä ole aiemmin tiennyt tästä mitään. Lasten saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Lapsettomuuttakin on erilaista

Vasta tutustuessani Simpukka ry:n toimintaan oivalsin, miten moninaista lapsettomuus on. Aiemmin olen nähnyt asian melko mustavalkoisesti ja ajatellut, että lapsia joko on, tai ei ole. Simpukka ry kuitenkin listaa sivuillaan lapsettomuuden muodoiksi hedelmällisyyshäiriöiset, hoidoissa olevat/käyneet, adoptio- ja sijaisvanhemmuuden, lahjasukusoluperheet, lapselliset lapsettomat, lapsenlapsettomat, kaksin eläjät, keskenmenoja kokeneet sekä elämäntilannelapsettomat.

Lapsettomuus ei siis tarkoita, että perheessä ei olisi lapsia. Janna Rantala kuvasi osuvasti Hesarin kolumnissaan kokevansa olevansa ”lapseton, joka sattui saamaan lapsia”. Kokemus lapsettomuudesta voi siis kantaa läpi koko elämän ja monelle lapsettomuus on elämän syvin kriisi.

Asian kanssa ei kannata jäädä yksin

Simpukka ry järjestää erilaisia lapsettomuuteen liittyviä tapahtumia ja tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Myös vertaistukea on tarjolla ja lapsettomuuden kokemuksista voi puhua riippumatta siitä, millainen elämäntilanne juuri tällä hetkellä on. Vertaistukea ja apua on saatavilla paikallisten ryhmien lisäksi myös verkossa sen mukaan, mikä kenellekin sopii parhaiten. Yksi tykkää viestitellä sähköpostitse, toinen osallistua ryhmäkeskusteluihin Facebookissa. Parhaimmillaan vertaistuki avaa lukkoja, voimaannuttaa ja auttaa eteenpäin.

Simpukka ry:lle kiitos siitä, että tekevät lapsettomien asiaa tunnetuksi ja ajavat kohderyhmän etuja. Vaikka aihe ei ole enää tabu, arjen kohtaamiset ja lapsettomuudesta puhuminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Nappasin alla olevan kuvan Simpukka ry:n Facebook-sivulta. Tässä on hyviä vinkkejä siihen, millä tavalla lapsettomuudesta voidaan puhua ilman, että se satuttaa.

Miten puhua lapsettomuudesta

 

 

 

 

Related Posts

Leave A Reply